1. Livbox (joulukuu)

Ja ennenkuin kukaan ihmettelee, niin sain tämän "joulu"lahjaksi miekkoselta. Mutta kun paketti tuli jo eilen tietysti, niin sitten menin ja avasin sen :D No harm done, tuleehan ne kaksi muuta pakettia sitten myöhemmin.

Musta laatikko Ahvenanmaalta

Kieltämättä tällaista yllätyspakettia avatessa tulee pienimuotoinen lapsenomainen jännitysmomentti.

Ja mitä sieltä sitten löytyi:

Paketissa oli viisi tuotetta, kolme näistä täysikokoisia ja kaksi näytettä. Laskeskelin, että ruusuvoide, kynsitarrat ja kiiltoseerumi yhteensä maksavat lähes 60 euroa, joten aika hyvin saa vastinetta rahoilleen, kun yksi paketti maksaa posteineen 13,90€. Lahjojen hintojahan ei saisi urkkia, mutta tämän olin jo tullut lukeneeksi kun ensikertaa Livboxista kuulin.

 Dr. Hauschkan ruusuvoidetta olen kokeillut ennenkin, muttei toiminut parhaalla tavalla ihollani. Melissavoide sen sijaan tuoksuu mielestäni paremmalta ja toimiikin itselläni paremmin.

Toisena "täysikokoisena" vähän paremmin kynsiblogin aihepiiriin sopiva tuote: Sally Hansenin "kynsilakkatarrat", käärmekuvioisena. Kärmekuosia en ole koskaan kynsille kokeillutkaan (enkä oikeastaan muutenkaan), mutta ihan hauska kokeilla miltä näyttävät ja miten kestävät kynsillä.

Kynsillä on muuten Sensationail-kestolakkaukset = pure love. Ainakin melkein, jos nyt siis kynsisysteemejä voi sanoa rakastavansa kuulostamatta kovin tärähtäneeltä. Sensationailista tulossa siis juttua myöhemmin.

Mieluisin kaikista on kyllä tämä Kérastase Cristalliste-kiiltoseerumi. Vielä en ole kokeillut, mutta voisin kuvitella hampputukkani tykkäävän jonnin verran. Takana siis sellaiset 2-3 värinpoistoa tuossa kuukausi sitten....

Toinen näytekokoisista on Lancômen La vie est belle-tuoksu 4 ml. En kovin usein tuoksuja käytä/pysty käyttämään (lievä tuoksuyliherkkyys/migreeni/tjsp), mutta silti niitä on muutama kaapin perukoilla. Tämä tuoksuu amatöörin mielestä hedelmäiskukkaiselta ja himpun verran kevyen puuteriselta. Vähän tyttömäinen, mutta silti mielestäni ylellinen.

Ja viimeisenä Louis Widmerin kuorintamönjä tuubissa. Ostin taannoin Lumenen jonkun keltatuubikuorintavoiteen, mutta se on ihan liian heppoinen makuuni. Pitää olla riittävästi rakeita ja kuoria kunnolla niin, että naama on punainen jälkeenpäin :D Saas nähdä millainen tämä sitten käytössä on.

Notta semmosta tänään. Katselin tässä kuvia kuluneelta syksyltä, ja abouttistarallaa kahdetkymmenet kynnet olisi postaamatta. Ja muutama muu postaus pyörii muuten vain luonnoksissa. Mikähän tähän saamattomuuteen auttaisi..

Paras meikkipuuteri?

Tästä kyseisestä parhaasta ovat muutamat kokeneet kosmebloggaajat jo kirjoitelleet ylistyksiä aikoja sitten, mutta itse uskaltauduin tutustumaan vasta jokunen aika sitten tähän tuotteeseen. Olen vannoutunut mineraalipohjan ystävä jo kolmatta vuotta, mutta välillä tuntuu, että on vaan saatava naama kuosiin nopeammin ja helpommin. Mineraalipohjan kanssa voi vierähtää kuitenkin useampi minuutti, riippuen siitä, kuinka paljon tarvitsee/haluaa kerrostaa jne.. Lily Lolon mineraalipohja jää jokatapauksessa käyttöön, mutta tämä on ollut oiva apu kiire-aamuina ja reissussa ollessa.

Omani ostin sävyssä 01 fair, koska olen melkolailla vaaleahipiäinen.. Voi olla, että kesäksi olisi kannattanut ottaa 02, mutta eiköhän tämä menettele. Tällä tosiaan tulee hyvin luonnollisen näköinen lopputulos, vaikka onkin hieman matta. Ei kuitenkaan sellainen ällöpuuterijauhoinen, niinkuin joillain muilla meikkipuutereilla saa helposti aikaan.. Hyvin hienojakoinen ja tasaisesti levittyvä tapaus siis.

Itse rasia on vaan niin hupaisa ulkomuodoltaan, tai lähinnä väritykseltään. En ihan ymmärrä, miksi tämän pitää näyttää siltä, miltä se näyttää. Eli tuollaiselta viherkirjavalta wannabemarmoroidulta..? Olis vaikka edes musta tai harmaa, niin olisi jo paljon esteettisempi ulkonäkö. Muovikotelo myös tuntuu muutenkin vähän epäjämerältä ja natisevalta, muovia kun on. Toisaalta monet Diorin rasiat ovat paljon napakamman oloisia ja epänatisevia, vaikka muovia ovat nekin. Noh, kuten Ostolakossa-Virvekin sanoi, sisältö ratkaisee.

Meikkipuuterin alta löytyy myös tuollainen litteänleveä sivellin, jollaisen olen yleensä mieltänyt poskipunan levittämiseen, mutta pienen harjoittelun jälkeen sain tämänkin juonesta kiinni. Toimiva sivellin, jolla saa hyvää jälkeä aikaan. Ehkä itse kallistun silti mieluiten "tavallisen" skunkin tai vastaavan suuntaan, koska olen niin tottunut unelmanpehmeään Ecotoolsin kabukiini. Ei sillä, tämäkin on aivan pehmeä, mutta muoto hämmentää noviisia. Meikkipuuterin hinta on hitsin suolainen, jotain päälle 41 euroa Emotionista.. Kallein meikkipuuterini ever, mutta kyllä se on sen arvoinen. Ehkä silti mieluummin ostan tax freestä seuraavan kerran :D

Kulta-violetti tiikeri-seepra + kosmetiikkaostos

Viime viikon perjantailta kynnet. Joku Konad-vaihe jumittunut päälle. Näissä tosin onnistuin sotkemaan leimauksia aika lahjakkaasti, milloin osuin ohi kynnen leimasimella ja miloin leimasin liikahti kesken leimauksen.. Noh, jälki on sitten sen mukaista kuvissa, vaikkei livenä ihan noin suttuiselta näyttänytkään.

KUvat otettu seuraavana päivänä lakkaamisesta, kärjet kuluneet, kun räpellän kynsilläni aina ja kaikkea. Näköjään peukusta lakka vähän rutussakin.

Alla H&M Purple In Paris, leimauksessa jälleen Konadin m57 ja OPI Golden Rules! Ihan loistava kultalakka leimaukseen, pigmenttiä kyllä riittää. Aluslakkana Orlyn Nail Armor ja päällä Seche Vite (ei edelleenkään levittänyt leimauksia, jaksan tästä aina jostain syystä jauhaa.. :D)

 Kuopion reissulla törmäsin Sokoksen S-etuhintaiseen MaxFactorin lip tinttiin, joka oli pakko kotiuttaa. Tai ei nyt pakkopakko, mutta siinä mielessä, että olin tätä jo pitkään zoomaillut ja aikonut ostaa. Kun ensimmäisen kerran testailin näitä lip tinttejä kaupassa, kun tämä tuote oli tullut markkinoille, olivat sävyt mielestäni ehkä vähän "blaah", ja halusin jotain näyttävämpää. Ilmeisesti en ollut puolisokeuttani nähnyt tätä sävyä 06 Royal Plum.

Noh, nyt jokatapauksessa swatchasin kaupassa kaikkia sävyjä kämmenselkään ja tämä vei ehdottomasti voiton kaikista. Pigmenttisin ja voimakkain, ja levisi vähiten kämmenselän juonteisiin. Pari kertaa olen käyttänyt tätä ihmisten ilmoillakin jo, mutta valitettavasti esimerkiksi koulussa olen viimeistään ulko-ovilla nuollut värin huulilta suurimmaksi osaksi pois meikkipelkuuruuttani. Tai ainakin itselläni tämä silloin irtosi huulilta ihan näpsäkästi, tänään taas se stainasi huulet ihan kunnolla, mikä ei kyllä sinänsä ollenkaan haittaa.

Kämmenelle swatchattuna. Jotenkin onnistuin vähän saamaan värin leviämään uurteisiin, mutta huulilla tuota ilmiötä ei ole kyllä nähtävissä. Eli ei tarvitse tätä käyttäessä pelätä, että väri lähtisi joidenkin huulipunien tapaan huulten juonteita pitkin yli huulien leviämään.

❤ Sugarpill-tilaus ❤

Aamulla nukuin vähän niinkuin pommiin, kun en jostain syystä herännyt edes herätyskellon soittoon. Heräsin sitten vasta hiukan ennen puolta päivää postinkantajan pimputtaessa ovikelloa, jotta saisi paketin toimitettua. Onneksi paketin sisältö oli kiva, ja onneksi en missanut kovin tärkeää luentoa.

Sugarpillin postipaketin printti on niin suloinen, etten kestä <3____<3 Paketista kuoriutui ihan ensimmäiseksi kaksi glitteristä tarraa, joista tuo pieni kisukuvioinen pääsee koristamaan derbykypärää.

Tarrojen lisäksi pari vuotta himoitsemani ja vihdoin tilaamani Burning Heart-paletti makoili pinkkien silkkipaperien välissä. Onnellista omistamista ft. materiaonni.

 

 Piti ihan pikapikaa swatchata kämmenselkään sävyt, vaikka netistä löytyykin jo triljoonat swatchit Sugarpillin tuotteista ylipäätään. Ja oli ihan pakko sitten sisällyttää lähes koko käsi kuvaan, kun tykästyin niin noihin tekemiini quad-skate/corset lacing-kynsiin. Mutta swatchista sen verran, että pohjustuksena on vain paljas iho, ja luomiväriä on vedetty yhdedn kerran sormen päällä. Ihan mieletön pigmentti! Tosin osasin sitä kyllä jo muutenkin vähän odottaa, kun ennestään meikkikokoelmasta löytyy Sugarpillin yksittäispakattu luomivärisävy Afterparty. (Älkää välittäkö vinoista nakkisormista.)

Vasemmalta alkaen: Poison Plum, Love +, Flamepoint, Buttercupcake

Sävyt eivät ikävä kyllä ihan oikeanlaisilta kuvassa näytä, tai Ainakin Love + näyttää turhan joulunpunaiselle/kirkkaanpunaiselle, vaikka on oikeasti mielestäni hiukan tummempaa sävyä ja ehkä aavistuksen viininpunaiseen taittava. On kyllä silti kirkas, mutta kuvasssa vähän liian kirkas oranssiin taittava.

Pitkästä aikaa

On vähän jääny taas kirjoittelu ja kynsiharrastus ylipäätään. Opiskelu ja synkkä syksy tuntuu vievän mehut ihan kohtuullisesti. Hommaa ei helpota opiskelujenkaan osalta se, että jotkut asiat jäävät oppimatta vaikka kuinka opiskelisin ja harjoittelisin. Noh, tiedossa on ilmeisestikin vähän apua asiaan, ennen sitä pitäisi vaan kartoittaa edes, että missä kohtaa itsellä mättää. Kun en oikein itsekään tiedä, kun tuntuu, että yksi tietty oppiaine on niin täyttä siansaksahepreaa etten tajua siitä alkuunkaan. Ainiin hups, pääsi unohtumaan tämän olevan kynsiblogi, ei epätoivoinen vaikerrusblogi.

Paitsi kaiken kruunaa se, että löysin käyttämättömänä olleen reppuni pikkutaskusta kynsikisan voittajan palkinnon pakattuna. Paketin, jonka olin vieväni postiin jo varmaan kolme viikkoa sitten :E Julkiset pahoitteluni, vien sen huomenna tai oikeastaan tänään postiin. Joku aivohorroskausi taas meneillään...

Mutta josko kynsiin, tällä kertaa joukkekaverilleni E:lle tehtynä:

Kuva on hiukka kellertä ä ja epäselväkin, mutta muuta ei nyt ole. Tein nämä kynnet tavallaan yksiä kuvauksia varten, joskaan kynnet eivät olleet kuvauksen kohteena, mutta kuitenkin. Alla Color Clubin Revealed, hiukan vaaleanpunertava persikkainen creme, jossa ihan pientä pinkkiä shimmeriä, joka ei tietenkänä kuvassa näy. Leimaukset tehty Konadin elukkakuviolaatalla ja Goshin Chocaholicilla.

Niistä kuvauksista ihan pikkaisen vielä, että olin itsekin kuvattavana ja vapaaehtoisena silmämeikkaajanakin, ja sama homma toistuu ihan lähiaikoina... Vaikka olisi toisaalta sitä opiskeltavaakin. Tai oikeastaan ymmärrettävää ja sisäistettävää. Muutama tenttikin tulossa lähiviikkoina, niihinkin pitäisi lukea. Apua. Näköjään tänään on vähän pakko avautua.

Tein itsellenikin kuvauksiin kynnet, punavalkoraidalliset China Glazen Fairy Dustilla kuorrutettuna. Kuvaa niistä en ehtinyt ottaa, menivät aika nopeasti huonoksi, kun rävelsin kynsilläni kaikkea.

Viimeaikoina olen myynyt jonkun verran huutiksessa itselleni turhaa tavaraa ja kosmetiikkaa pois, ja ostin sitten osalla siitä saamastani rahasta ensimmäisen Inglot-tuotteeni ikinä: Freedom-paletin + 10 värinappia.

Kuvan saa klikkaamalla isommaksi, niin näkyy sävynumerot jos ne kiinnostavat. Suurin osa sävyistä on puhtaasti blogisuositusten pohjalta valittu, muistini mukaan Sensaistin ja Charming Nailsin esittelemien sävyjen perusteella. Muutama on sellainen, jotka valkkasin sitten enemmän tai vähemmän fiilispohjalta.

Kaikki värit ovat oikein hyviä pigmentiltään, levittyvyydessä ja häivyttyvyydessä on ehkä joitain eroja. Esimerkiksi tuo AMC shine levittyy mielestäni aivan upeasti, kun taas Matte 325 (tummin violetti) vaatii vähän enemmän työstämistä. Muutenkin yllätyin miten paljon tykkään tuosta ensinmainitusta sävystä, ennakkoon odotin innokkaimmin violetteja, mutta tästä kimmeltävästä oranssihkosta tulikin yllätyssuosikki. Kaikenkaikkiaan kyllä tykkään erityisen paljolti tästä paletista, eikä hinta alennuksettakaan ole laisinkaan paha näin hyvästä laadusta. Olen kuullut vähän huonoa AMC-laadusta, joten en sitten sitä uskaltanut ottaa mukaan ollenkaan :D

Paitsi yksi juttu ärsyttää. Minun piti hyödyntää Inglotin -30% tarjous, mutta olin pelipaikoilla päivän liian myöhään.  ARG!

Roger, over and out.

Kesäalen huulipunalöydöt

Pari viikkoa sitten tein tilauksen puhtaasti alennusmyyntien takia Emotionin nettikauppaan. Olin iholleni sopivan korallinpunertavan punan puutteessa, ja aiemman kivijalkakaupassa suorittamani kämmenselkäkokeilun perusteella uskoin We Care Iconin sävyn 8 - Magic Papaya olevan passeli. Enkä ollut väärässä, sillä puna sopii suht kalvakalle iholleni saamatta sitä näyttämään sairaalta tai harmaalta, eikä keltaisuuttakaan punassa mielestäni juurikaan ole, että ei saa hampaitakaan näyttämään likaisilta.  Sävy on sanallisesti kuvaillen tuollainen vaaleahkonpinkahtava korallisella vivahteella, mutta ei kuitenkaan näytä oranssilta. Punaa puikossa tarkasteltaessa huomaa pienenpientä ja hillittyä helmiäistä, joka ei kuitenkaan huulilla tai yleensäkään iholle levitettynä näy ollenkaan. Semipeittävä cremepuna mielestäni.

Magic Papaya

Ja koska alennukset olivat mielestäni aika hyvät (Magnetic Lips punat 4,50e (ovh. 6,90e), ostoskoriin päätyi toinen puna samalta merkiltä, 4 Perfect Mocha. Perfect Mochassa on selkeämpi shimmeri tai helmäisyys puikossa, ja huulillakin näkyy enemmän, mutta ei ole mikään helmiäispuna silti. Aika läheltä saa tiirailla erottaakseen muuta kuin kosteahkoa kiiltoa huulilta. Itse en helmiäispunista tykkää kauheasti, joten tämäkin on ihan ok, vaikka sävy onkin vähän erikoisempi (itselleni). Tämäkään ei ole mikään peittävä puna, vaan enemmänkin tuollainen kosteuttava kevyt puna.

Perfect Mocha

Halusin jostain syystä vielä kolmannen punan, mielellään aika pinkin ja vadelmaisen, vaikka sellainen jo meikkilootassani asustaakin, Chanelin Infrarouge Lipstickin muodossa, sävyssä 03 - Shocking. Sävy on mukava ja puna oli aika kalliskin kun sen muutama vuosi sitten ostin, mutta koostumuksessa joku vähän mättää. Kyseessä on siis ihan todella peittävä cremepuna, joka tuntuukin kohtalaisen kosteuttavalta huulilla, mutta kuivattaa silti, ja kulumisen huomaa heti (ja aika usein löydän sitä myös hampaistani, köh).  Halusin siis innalle jonkun samansuuntaisen sävyltään, mutta kevyemmällä ja kosteuttavammalla koostumuksella. Kuvassa puna näyttää kyllä ihan liian voimakkaan pinkiltä, tai ainakin omalla näytölläni. Sävy on tuota kuvaa vaaleampi oikiasti :P

Raspberry Pink

Kuvan puna on siis Lumenen Natural Code-sarjan Smile Booster lipstick sävyssä Raspberry Pink. Kun vertaa Chaneliin, on tämä selkeästi pinkimpi ja kylmempi sävyltään, vaikka yksinään tarkasteltuna Shockingkin näyttää aika kylmältä, mutta ehkä se on kuitenkin neutraalihko. Shocking on myös paljon tummempi, mutta moelmmat ovat sellaisia aika vadelmaisia sävyjä mielestäni.

NC on peittävämpi kuin edellämainitut WCI-punat, ja varmaan samasta syystä se tuntuu hiukan vähemmän kosteuttavalta, kuin Magnetic Lips-punat. Mitkään punista eivät ole minulla karanneet huulien uurteisiin eivätkä "levinneet" yli huulten rajojen, vaikka en ole rajauskynää käyttänytkään. Esimerkiksi Lancomen Juicy Rouge-punat karkaavat minulla juonteiden kautta yli huulten rajojen, ellei ole jotain kunnon vahamaista kynää estämässä. NC-puna muuten tuoksuu hyvin samanlaiselta hedelmäiseltä, kuin Juicy Rouget :). WCI:t tuoksuvat hyvin miedosti vaniljaiselle, mutta kumpienkaan punien tuoksu ei tunnu punan ollessa huulilla.

Punien kesto ei tietysti ole mitään huippuluokkaa, kuten kosteuttavissa punissa yleensäkään ei taida oikein olla, mutta valkkaamani sävyt vat sen verran kevyitä, ettei niitä nyt tarvitse olla joka mutkassa korjailemassa. Poikkeuksena NC:n puna, mutta se kyllä tarttuu lip stainimaisesti huuliin niin, ettei kulumista sinänsä myöskään huomaa. Kaikki eivät varmaan tuosta tarttumisesta kauheasti tykkää, joten tämä ei ole varmaan heille se ykköspuna.

Yllä olevasta kuvasta varmaan erottaa parhaiten, että Raspberry Pink on vähemmän kiiltävä kuin kosteuttavammat ja kevyemmät kaverinsa oikealla. Kuva otettu ulkosalla auringonvalossa. Alla olevasta taas näkee mielestäni parhaiten sen, että Rasberry Pink on peittävämpi. Kuva otettu sisällä luonnonvalossa.

Näistä kolmesta uudesta punasta Magic Papayasta tuli kyllä heti suosikki sen keveyden ja helppouden takia. Ei näytä ihan pelleltä vaikka rajausta ei olisikaan.

Alkajaisiksi

Olen jo pidemmän aikaa haudutellut päässäni ajatusta oman blogin "perustamisesta". Mielessä ovat pyörineet lähinnä tyyli- ja kosmetiikka-aiheiset blogit, niiden aihealueista olen kiinnostunut ja niitä luen muutenkin. Tyyliblogiin rohkeutta ei ihan riitä, mutta meikki- ja kynsiasiat tuntuvat omimmilta: lakattuja kynsiä uskaltaa esitellä kuvien kautta netissäkin, kun taas kasvojen ja vaatetettujen kokovartalokuvien julkaiseminen olisi turhan uhkarohkeaa omalla kohdallani.

Vielä viime vuoden toukokuussa kynteni näyttivät tältä:

Aika pelottavaa katseltavaa, kynsinauhoista kynsien tippeihin. Olin ollut toistakymmentä vuotta aktiivinen kynsienpureskelija…

Sitten juurikin toukokuussa kuvan ottamisen yhteydessä yritin tehdä päätöksen lopettamisesta. Aloin lakkailemaan kynsiä omasta mielestäni vaikka miten hienosti (todellisuudessa sen aikaiset lakkaukset näyttävät perin alkeellisilta..) ja opettelin olemaan purematta/nyrsimättä/repimättä niitä. Jossain vaiheessa hommasin liuskoittumista estävän lakan, sillä varsinkin alussa kynteni liuskoittuvat todella helposti.

Kynteni tänään (salamalla ja ilman):

Jonkinlaista muutosta siis havaittavissa :). Lakkaus ei omaan silmään näytäkään enää kuvissa niin kivalta, mitä se vielä ideana oli. Lakkana Models Ownin Jade Stone ja dotting toolilla tehdyt pilkut Color Clubin French Tipillä.

Inspiraationa lakkaukselle toimi ainakin kaukaisesti muutama päivä sitten henkkamaukasta ostamani suloinen fiftari-/old school-henkinen neuletakki. Haaleanvaalealla mintunvärisellä pohjalla puluja. Tai kyyhkyjä. Yleensä yritän vältellä hämästä ostelua tuotteiden halpuuden ja laadun puutteen takia... Mutta palataan asiaan joskus toiste. Tämä neule vaan oli niin ihana kuosiltaan ja tunnultaan, etten pystynyt jättämään sitä. Mistä muualta löytyisi tällaisia?

Tervetuloa siis lueskelemaan ja katselemaan kuvia. Seuraava postaus tiedossa myöhemmin tänään tai  huomenna.