torstai 24. maaliskuuta 2011

Jotain vanhaa, jotain uutta

Aloitetaan vaikka sillä, että viime kerran jälkeen jo jonkunlaista pituutta saavuttaneet kynteni katkesivat jälleen, ja vielä lyhyemmiksi kuin viimeeksi... Tulispa jo äkkiä Ebaysta ostettu Nail Envy.

Kävin eilen Emotionissa tsekkaamassa 3+1 päivät, kun Sensaistissa sopivasti niistä vinkattiin. Mukaan tarttui ihan perus-sukka+sukkis+leggari-puolelta juttuja, ja ainoaksi kosmeettiseksi ostokseksi lukeutuu Lumenen silmämeikinpoistoaine. Edellinen puolta pienempi pötikkäni on ostettu noin vuosi sitten samoilta päiviltä, ja sitä oli jäljelläkin periaatteessa vielä, mutta matkallaolon aikana öljyosa vuoti matkalaukkuun. Uudempi pönikkä on tuplasti isompi (jee!) ja tarjouksessa tämä maksoin 6,90e (normaalisti 7,90e).

Pienempi pönikkä maksaa nettisivujen mukaan 7,50e. Ainesosatkin ovat tismalleen samat ja samassa järjestyksessä molemmissa. Samaan aikaan kun 100ml:n pönikän litrahinta on 75e, niin 200ml:n pönikän litrahinta on 34,50 eli alle puolet ensinmainitun litrahinnasta. Miksiköhän kahdella täysin samalla tuotteella, jotka vain myydään erikokoisissa päniköissä, on noin totaalisen eriävä litrahinta? Ei sillä että haittaisi yhtään. Hommasin tämän alunperin Ostolakossa-Virven suosittelemana, ja täytyy kyllä sanoa että parasta on hinta-laatusuhteeltaan mitä itsekään tiedän. Kokeilin joskus ihkua Diorin silmämeikin poistoainetta, eikä se ollut tätä kummempaa, lähinnä epämiellyttävämmäntuntuista omilla silmilläni (eli luomillani).

Vanhaa ja loppunutta onkin sitten olan takaa tarjolla.


Vasemmalta oikealle: Hommasin Nubarin ja Poshen kynsienhoitolakat second handina, ja ehtivät olla käytössä lähes 5kk muistelisin. Aluksi Poshea kokeiltuani vihasin sitä syvästi, ja otinkin Nubarin sitten ensimmäisenä aktiivikäyttöön. Toimi kuten toivoinkin, eli esti liuskoittumista ja näin ollen kynnet pystyivät kasvamaan aika pitkiksi. Nubarin lähesloppumisen jälkeen yritin ystävystyä Poshen kanssa uudestaan, ja meistä tulikin hyvää pataa. Teki jälleen sen, mitä pitikin. Näistä kummastakaan ei ole mitään pahaa sanottavaa kuin se, että näiden loputtua pitkäkyntisyytenikin loppui.

Sekalainen setti pikakuivattajia. Tästä oikeastaan puuttuisi Cesarsin pikakuivattaja, mutta ei se mitään. Mavalan hommasin joskus viime syksynä ja se toimikin aluksi, kunnes se liisteröityi jo puolessa välissä. Petyin ja tein luultavasti jotain väärin, kuten jätin korkin auki yöksi tms.

Insta-Drin hommasin tammikuun alussa, ja jossain vaiheessa kun oli enää kolmasosa jäljellä, mokoma teki mavalat. Petyin taas, mutta ostan tuotteen varmaan uudelleen silti. Tällä hetkellä hätäapuna on Mavalan Minute-Quick Finish, jota olen käyttänyt yhden (1) kerran. Ja se toimi! Pinta ei ehkä kuivunut kovin nopeasti, mutta kun maltoin katsella paikallani SG-1:stä puolisen tuntia, niin johan oli kova ja iskunkestävä pinta kynnessä. Ja tämä on ihanaa vesilitkua verrattuna kahteen aikaisempaan tällä hetkellä. Hymiöt ja muut merkit kuvaavat tunteitani näitä pikakuivattajia kohtaan.

Viimeisenä pikkusisko ja isosisko. Pikkusisko kotiutui luokseni jo suunnilleen vuosi sitten, ja sen jämien liisteröityessä pieneen purkkiinsa löysin onnekseni isosiskon edukkaasti huutiksesta. Uuden vieläpä! Ja kyseessä siis Alice In Wonderland-kokoelman Absolutely Alice.

Sen pituinen se.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti