Mustavalkokeltainen vesimarmorointi

Ja jälleen on todettava, etten halua enää koskaan vesimarmoroida, yök. Jälkikin on mitä on, mutta tällä mennään.

(Alunperin tekstissä oli, että olisin käyttänyt GT:n Whitea lakkauksessa, mutta oikeasti kyseessä oli Kikon vaaleanharmaa 329)

Lakkauksessa käytin:
Trind Nail Repair
Kiko 329
Ciaté Big Yellow Taxi
China Glaze Liquid Leather
Nutra Nail Speed Dry Top Coat

Ehkä joskus vielä opin marmorinnin salat, puuh. :D Mustavalkokeltainen väritys sai inspiraationsa viime kevään trendiväreistä, joita näkyi paljon sisustuskuvissa ja esim. Marimekon Räsymatto-kankaan värityksessä. Aina ajan hermolla, krhm.

Ainoa kyseisellä värityksellä varustettu asia kotona oli....

TA-DAH - kissakarkoitesuihkepullo :DD Meillähän on siis kissa, ja karkoitteella on käsitelty vuoden vanhaa sohvaa aina silloin tällöin, ettei katti liiallisesti innostu parantelemaan sitä... Että sellainen muodikas sisustuselemetti.

Translation: I ended up failing at watermarbling my nails, once again. Won't happen again anytime soon. Colour scheme was somewhat trendy last year, atleast Finnish interior magazines etc. showcased these colours in Spring. Marimekko also has "Räsymatto" fabric in black, white and yellow. I marbled my nails with China Glaze Liquid Leather, Ciaté Big Yellow Taxi and Kiko 329.

Fine china -kynnet

Hups, pääsi vierähtämään pieni hetki taas edellisestä postauksesta. Vähän alkanut tuntumaan bloggailu ja blogien seuraaminen nihkeältä muutenkin. Olen ehkä tässä seitsemän vuoden aikana, jona blogeja olen lukenut, ja kutakuinkin neljän oman blogivuoden aikana vähän muuttunut itsekin kiinnostuksenkohteiden lisäksi. En ole "kunnollisia" (lue: muita kuin yksivärisiä) kynsiä tehnyt muutamaan kuukauteen itselleni, ja kavereillekin vain muutamat. Sanotaanko näin, että alkusyksystä oli niin "mielenkiintoinen" kokemus toiselle henkilölle kynsien näpertämisestä, ettei muillekaan lakkaaminen ole enää huvittanut suuremmin.

Noh, turhasta pälätyksestä, koulusta ja muusta sählingistä huolimatta päätin tänään yrittää tehdä kynsiin jotain muutakin kuin mahdollisimman anteeksiantavaista nudelakkausta. Ja eihän sekään nyt putkeen mennyt :D

Aluksi en antanut lakan kuivua riittävästi, vaan menin auringonlaskun uhatessa tökkimään decalit melkein märille lakoille -> decalit tietysti lakan kutistuessa rypistyivät. Onneksi pikakuivattava korjasi tämän osin, mutta pikakuivattajakin on päässyt hiukan kuivahtamaan, ja näin ollen paksuuntumaan, joten kynsille jäi sitten sellaisia ohuita venyneitä seittimäisiä asioita, joita esim. sulatettu sokeri tuppaa tekemään kun pääsee liikaa kuivahtamaan (piparkakkutalojen kokoamiseen liittyen :D) 

No mutta, sellaiset niistä tuli, ja nuo Bluesean decalit toi välittömästi mieleen jotkut käsinmaalatut posliiniastiastot, joten sillä linjalla jatkoin lakkaa alle valitessakin.

Kynsissä käytin:

• Trind Nail Repair
• Gina Tricot White
• Bluesea G082
• Nutra Nail Speed Dry Top Coat

Edelleen kyllä innolla seuraan Instagrammin kautta suosikki(kynsi)blogeja, vaikka postauksia harvemmin ehdin nykyään lukea. Jotenkin vuosi pari sitten ei olisi millään uskonut, että blogit siirtyvät niin voimakkaasti IG:iin, mutta näköjään se kehitys vaan kehittyy. Mitähän seuraavaksi?

Kotimaista luomukosmetiikka á la Mia Höytö

Viime vuoden marraskuun kynsimiitissä sain Mia Höydön tuotteita (alla olevassa kuvassa) kokeiluun. Niistä on pitänyt kirjoitella jo aikoja sitten, mutta en ole tunnettu ripeydestäni ^_^. Nyt kuitenkin, kun ostin I love me -messuilta vielä Lumous-seerumin ja messutarjouksena sain kaupan päälle Valo-silmänympärysvoiteen, niin aika alkaa olla kypsä tuotekokemusten kertomiseen. Varautukaa kilometripostaukseen.

 


Tuoteperheeseen kuuluu tällä hetkellä kahdeksan ihonhoitotuotetta, joilla on ylelliset nimetkin, kuten Ihana ja Unelma -kasvovoiteet. Kasvovoiteista on saatavana myös matkakokoiset versiot. Uusia tämänvuotisia tulokkaita ovat Lumous-seerumi, Säihke-kasvovesi ja Pumpuli-käsivoide, ja kahta viimeeksimainittua en ole kokeillutkaan. Tuotteet on pakattu tyylikkäisiin ja simppeleihin valkoisiin pakkauksiin, joita koristaa kapeat kultareunukset Mia Höydön oman logon ohella. Tykkään katsella omassa kosmetiikkakaapissani tämmöisiä kyllä.

Kasvovoiteista täyteläisempi, Unelma, on vieläkin minulla käytössä, joskin lopuillaan. Rasvoittuvammalle iholle ehkä liian tuhti jatkuvaan käyttöön koko kasvoilla. Oma ihoni on seka-pintakuiva ja ajoittain taas todella rasvoittuvakin, ja olen tätä Unelmaa tykännyt etenkin talviaikaan käyttää yövoiteena. Toimii myös hyvänä tehokosteuttajana muulloinkin, kun tarvitsee hätäapua esim. hilseilevän kuiviin iholäntteihin. Koostumus on siis paksuhko, mutta imeytyy kuitenkin kohtalaisen hyvin, hitaammin toki kuin Ihana. Tämän yökäytön jäljiltä iho näyttää aamuisin oikein extra-kuulaalta.

Ihana-kosteusvoidetta pidin päiväkäytössä meikin alla puolisen vuotta, kunnes loppui. Tämäkin tuntui  hyvin kosteuttavalta eikä jätä ihoa lähmäiseksi, mutta kiiltomatona piti kyllä lisätä päivän mittaan kerran, pari puuteria meikin päälle. Toinen vaihtoehto omalla kohdallani on rutisevan kuiva iho, jolta meikki hilseilee päivän mittaan pois.. >_<

Kaunis-puhdistusgeeli tökkäsi aluksi tuoksussa, mutta oli sopivan pesevä ja voisi sopia vähän kuivemmallekin iholle, sen verran hellävaraiselta tuntui. Ei jättänyt siis naamataulua natisevan puhtaaksi, mutta puhtaan ja raikkaan tuntuiseksi silti. Tämä riitti kahden hengen käytössä kolmisen kuukautta.

Silkki-vartalovoiteen tuoksussa oli myös aluksi totuttelua (tuoksu ehkä hieman sitruksinen tai jotain sinnepäin, luonnonkosmetiikassa tähän törmää aina aika ajoin), mielestäni se oli vahvempi kuin kasvovoiteissa. Voide on oikein tuhtia ja kosteustehot riittivät vähentämään sarveistappien muodostumista jalkoihin, paremmin kuin apteekin ureavoiteet mielestäni.

Valo-silmänympärysvoiteesta ei ole ole pahemmin kokemusta, ei-geelimäiset sy-voiteet kun tuntuvat turvottavan omia silmäluomiani aika rajustikin. Sy-voiteet menivät siis molemmilla kerroilla sukulaiselle käyttöön, ja hän onkin verrannut Valoa johonkin tyyriiseen Diorin sy-voiteeseensakin, että pärjää jopa sille hyvin (aikuisempi iho kyseessä).

Lumous-seerumi olikin mielenkiintoinen tuttavuus, sillä iholle levitettäessä vesimäisen ohut geeli näyttää hiukan vaahtoavan, mutta imeytyy kuitenkin nopeasti. Tämä napakoittaa ihoa mukavasti, ilmeisesti beetaglukaanin ja hyaluronihapon ansiosta. Tämä ei tosiaan ole lainkaan öljymäinen, vaan ohuen geelimäinen, ja jättää iholle samettisen tuntuisen pinnan. Rasvoittuvalle iholle tämä käy varmaan hyvin yksinäänkin, mutta vähän kuivempi iho kaivannee päälle vielä erillistä kosteusvoidetta ainakin näin talven kynnyksellä. Pumppumekanismi on myös aika voimakas, välillä tulee turautettua metrin päähän ohi kämmenselän seerumia. Halvanoloinen korkki on ainoa seikka, josta en pahemmin pidä, mutta ei mikään kovin merkittävä asia kuitenkaan. Itse purkki on siis tässä lasinen, kun muut tuotteet on pakattu muovipakkauksiin.

Lumous in action

Mia Höytö on kotimainen, serftifioitu luomukosmetiikkamerkki ja yleisvaikutelma on ylellisempi, kuin vaikkapa Dr Hauschkalla tai Weledalla tmv. - mikä tietysti näkyy hinnassakin. Tuotteiden hinnat vaihtelevat vajaasta kahdesta kympistä reiluun viiteenkymppiin, joten välttämättä ei ihan opiskelijabudjetin ihonhoitosarja.

Olen kuullut Höytöä verrattavan ruotsalaiseen "vastineeseensa" Estelle & Thildiin (joka tosin valmistetaan Helsingissä, joka olikin ihan uutta tietoa minulle!), joka on melkein samaa hintaluokkaa ja ei varmaan ainesosissakaan mitään valtavaa eroa ole. Lumous-seerumi kuitenkin poikkeaa muiden (luonnonkosmetiikka-) merkkien öljyisistä seerumeista nopealla imeytymisellään ja silkkisen pinnan iholle jättämällä.

Tuotteita voi tilata Höydön omasta netti-boutiquesta, ja kaikki netti- ja kivijalkajälleenmyyjät löydät täältä: http://miahoyto.com/dealers.html . Ja koska paikallista kannattaa aina tukea, Lappeenrannasta Mia Höytöä löytää Kauneushoitola Huoneesta Valtakadulta :).



Ps. Mainittakoon vielä, että tein tuotearviot ja koko tekstin ihan omasta halustani, ilman taloudellista hyötymistä. Tuotteet on toki saatu seerumia lukuunottamatta, mutta siinäpä se.